Letztes Feedback

Meta





 

Tarinoita Tyrnävältä

FM Mauri Junttila

 

Isonvihan aikaa Pohjois-Pohjanmaan Tyrnävällä


Isoviha nimen saanut sota käytiin vuosina 1713-1721. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (vv. 1700-1721). Pitkä sotakausi päättyi Uudenkaupungin rauhaan (30.8.1721). Silloin päättyi myös Ruotsin suurvaltakausi ja Itämeren herruus siirtyi venäläisille.


Isonvihan aikana Suomi oli vuosia venäläisten miehittämä. Myöhemmin isoviha nimen saaneesta sodasta puhuttiin niinä aikoina ”venäläisten ylivallan aikana”. Heillä oli useina vuosina sotilashallinto Suomessa.


Venäläiset kohtelivat suomalaisia julmasti. He kiduttivat, tappoivat, raiskasivat ja ryöstivät. He tappoivat taloista karjan. Polttivat kylät ja talot.


Tuhansittain vietiin vähäisestä Suomen kansasta lapsia ja nuoria orjiksi rakentamaan Pietaria tai heitä vietiin muualle Venäjälle orjiksi ja/tai jalkavaimoiksi. Lapsia vietiin sinne koulutettavaksi venäläisiksi lapsisotilaiksi. Heitä saattoi myöhemmin tulla entisille kotiseduilleen ortodoksiuskoisina ryssänsotilaina.


Venäläiset olivat tehokkaita hävitystyössään toimiessaan esimerkiksi noin 50-60 ratsumiehen sotilasosastoina. Heillä oli ollut myös henkilökohtaisia ruutiaseita. Pienet vastarintaan nousseet, usein vain puisin henähangoin ja pienten puukonnysäin kanssa aseistautuneet talonpoikaisosastot olivat voimattomia heitä vataan.


Tehokkaita olivat venäläiset hävitystyössään. Limingan lakeuden kappeleissa, kylissä vaihtui asujamistoa isonvihan menetysten takia. Tyhjille lakeuden talonpaikoille tuli hiljalleen uusia asukkaita esimerkiksi kaukaa eteläisemmästä Suomesta. Sisä-Suomen mittaamattomilla erämaa-alueilla sekä valtavassa järvien ja vesien Savonmaassa oli säilynyt jonkin verran asujamistoa. Heistä tuli hiukan korvaavaa väestöä autioille lakeuden alueille. Hyvin hitaasti nousivat silloin Suomen asukasmäärät. Isonvihan ajoista on puhuttu myös kuin suomalaisten kansanmurhasta.

Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut tilastoja vuonna 1721 Limingan kylien menetyksistä isonvihan aikana. Hänen tilastonsa kertoivat vuosien 1715-1716 menetyksistä. Noiden kahden vuoden aikana Limingan kappelikunnista ja kylistä oli murhattu 2094 henkilöä ja vangiksi oli otettu 454 ihmistä.


Pieni oli isonvihan aikoina Suomen kansa. Se koki kovia jo ”suurten kuolonvuosien” (v.1695-1697) katovuosista johtuneitten nälkäkuolemien takia. Niinä aikoina Euroopassa oli ollut pieneksi jääkaudeksi sanottu sääilmiö. Esimerkiksi Hollannin kanavat olivat jäässä. Siellä maalailtiin lumisia talvimaisemamaalauksia.


Vertauksena pienistä asukasmääristä voidaan mainita, että vuonna 1605 perustetun Oulun asukasluku oli ollut vuonna 1721 vain noin 400 henkilöä.


Isonvihan menetyksiä ja tuskaa lisäsi sekin, että ennen armeijat saivat elantonsa ryöstösaaliista He ryöstivät ympäristöistään myös jokapäiväisen ruokansa. Heidän suuret ratsujen määrät tarvitsi paljon heinää, olkea ja viljaa. Ne ryöstettiin myös ympäristöistä.


Säätyläiset, sotilaat, papit ja monet porvarit pakenivat emämaahan Ruotsiin. Papit hylkäsivät seurakuntalaisensa. Pakolaisia meni esimerkiksi Pohjanlahden kapean Merenkurkun yli. Monet menivät Perämeren pohjukan, Tornion kautta.


Kansa turvautui metsiin. He asuivat metsissä useiden vuosien ajan metsäsaunoissa, piilopirteissä ja -tuvissa. Usein heidän piilopirttinsä oli ollut vain hatara havu-, risu- tai turvemaja.


Kirkkoja Tyrnävällä


Tyrnäväläisessä tarinaperinteessä kerrotaan Kirkkokursusta Ängeslevänjoen törmällä Toppisen luona. Tarinoidaan myös Ängeslevän Ylipään Kirkkoharjusta. Ensimmäinen tiedetty Tyrnävän ”kirkko”, vaatimaton saarnahuone oli rakennettu maaherra Soopin aikana vuonna 1647. Nähtävästi se oli sijainnut Tyrnävän ”Vanahalla hautuumaalla”.


Tyrnävästä tuli suuren emäpitäjä Limingan kappeli vuonna 1655. Alettiin mietiskellä näyttävämmän kirkon rakentamista pienen vaatimattoman saarnahuoneen tilalle. Se nähtävästi pystytettiin myös ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1665. Sen vieressä oli seissyt kellotapuli erillisenä rakennuksena kirkonkelloineen.


Tämä puinen kappelin kirkko tuhoutui noin puolivuosisataa myöhemmin isonvihan aikana vihavenäläisten toimesta. Helppoa heidän oli polttaa puiset rakennukset. Pieni puinen kirkko tai saarnahuone oli jo yhdellä tykinlaukauksella entinen. Sekin vaikutti kirkkojen hävittämisiin, että venäläiset olivat vankkumattomia ortodoksiuskon miehiä. Mielellään he tuhosivat harha-, vääräoppisten saarnatuvat, kappelit ja kirkot.


Talonpojat olivat olleet voimattomia venäläisten edessä. Ryssät olivat liikkuneet vahvoina 50-60 hengen sotajoukkoina. He olivat tehokkaita ratsuineen, sapeleineen ja pistinkeihäineen. Venäläisillä oli ollut mukana myös pieniä tykkejä. He käyttivät Pohjois-Pohjanmaalla ns. poltetun maan taktiikkaa. Vääräuskoisten, harhaoppisten asumaton, autio, poltettu musta maa oli heidän mielestään kauneinta katseltavaa!


Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän miehet olivat ottaneet isonvihan aikana Tyrnävän kylän kappelin kellotapulista kellot alas ja upottaneet ne viereiseen Tyrnävänjokeen. Niitä ei enää löydetty sieltä. Ne olivat vajonneet joen pohjaliejuun. Vai, olisivatko ne siirtyneet kevätjäiden mukana? Ne, kuulemma ääntelevät siellä huonon edeltä.


Kirkkoharjun kirkko


Eräs kyläläistarina kertoo Ängeslevän Ylipään Honkakosken Kirkkoharjusta. Siellä olisi joskus ollut kirkko ja hautausmaa. Vaikeaa on uskoa siihen, että siellä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, mikä olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Helpompi on uskoa siihen, että siellä oli ollut isonvihan aikana – piilokirkko.


Luultavasti venäläissotilaat olivat kulkeneet isonvihan aikana Ängeslevän Ylipään kylässä akselilla: Tihinen, Purkunen, Laitinen ja Ängeslevän Ylipään entinen kansakoulu. Mutta, eivät olleet menneet sieltä eteenpäin Honkakoskelle. Piilokirkko sai olla siellä rauhassa. Se oli ollut ehkä jotenkin, kuin niin syrjässä loputtomien metsien sylissä. Ängeslevän Ylipään kylän pelloista on löytynyt vanhoja rahoja.


Honkakosken seudulla ja läheisellä Haisunnevalla on voinut olla useampia perheitä pakoilemassa isonvihan ajan vihavenäläisiä. Heille oli noussut esille ajatus kirkon rakentamisesta. Heillä oli mahdollisesti ollut siellä myös hautausmaa kirkon vieressä.


Niinä isonvihan aikoina seurakunnallinen toiminta oli ollut kovastikin vakiintunutta. Heillä olivat olleet vakiintuneina sunnuntaiset jumalanpalvelukset, kirkonmenot. Oli ollut kinkereitä ja lukkareiden kouluja. Oli ollut häitä ja hautajaisia sekä ristiäisiä.


Kirkkokursun kirkko


Suomessa on tyypillistä, että kirkko seisoo keskellä kylää ja tavanomaisesti se on seissyt pitäjän suurimmassa kylässä. Tyrnävän nykyinen kirkko käy siitä esimerkkinä. Se jopa seisoo neljäntien risteyksessä.


Huonoa on uskoa, että Ängeslevällä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, että se olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Luultavasti Toppisen luona ollut vaatimaton Kirkkokursun kirkko oli myös ollut eräitä isonvihan ajan piilokirkkoja? Kyseinen saarnahuone oli kyhätty suojaisaan kursuun kuin piiloon vihavenäläisiltä.


Mahdollista on sekin, ettei Ängeslevän kylän Kirkkokursu nimisesä paikassa ollut ensinkään kirkkorakennusta! Sinne oli vain kokoonnuttu silloin tällöin kirkollisten ja/tai seurakunnallisten asioiden vuoksi. Ihmiset istuivat taivasalla. He istuivat vaatimattomasti kivien ja kantojen, muutaman puunrungon päällä. Seurakuntalaisten koontumispaikka, suojaisa kursu jäi elämään tarinoihin – Kirkkokursuna.


Isoviha kesti Suomessa noin kahdeksan vuotta. Vihavenäläisten tavoite oli ollut tuonkin Pohjois-Pohjanmaan seudun täysi tuhoaminen ja hävittäminen. Vanhukset ja sylilapset, joilla ei ollut arvoa orjina eikä jalkavoimoina iskettiin yksinkertaisesti hengiltä. Talot ja kylät poltettiin.


Luultavasti tuohon monivuotiseen isonvihan nimen saaneeseen sotakauden vuosien joukkoon mahtui myös rauhallisempia aikoja ja kausia. Ihmiset saattoivat silloin harrastaaa uskonnollista ja seurakunnallista toimintaa kaiken hävityksen keskellä.


Uskonnollista heräämistä vanhaan aikaan


Ennen suurta Pohjan sotaa Suomessa oli ollut luterilaisen kirkon sisälle syntynyttä uskonnollista heräämistä. Oli ollut esimerkiksi herrnhuutilaisuutta ja pietismiä. Eräinä akateemisinä yltiöpietisteinä niiltä ajoilta mainitaan Lars Ulstadius (vv.1650-1732) ja Petter Schaefer (vv. 1660-1729). Heillä oli ollut radikaaleja, uusia ajatuksia ja mielipiteitä. Esimerkiksi silloinen Suomen ja Turun piispa olisi mielellään nähnyt Lars Ulstadiuksen roikkuvan hirttoköyden jatkona.


Pohjois-Pohjanmaan seuduilla oli kiertänyt niinä vanhoina aikoina saarnamiehinä esimerkiksi kaksi entistä Ruotsin armeijan sotilasta. Tyrnävällä ja muualla Limingan lakeudella oli niinä aikoina ollut myös omia maallikkosaarnaajia.


Ennen isoavihaa lukutaito oli lisääntynyt kansan parissa vauhdilla. Kiitos siitä oli ns. lukkarinkoulujen ja lukkareiden (vrt. Aleksis Kivi; Seitsemän veljestä. Lukutaito oli niinä vanhoina aikoina ollut tärkeämpi kuin kirjoitustaito. Kansaa alettiin opettaa kirjoittamaan vasta paljon myöhempinä aikoina.


Se oli ennen vanhaan ollut huonoa, että kirjat ja kaikki kirjalliset julkaisut olivat olleet kalliita. Vain harvoilla oli ollut niihin varaa.


Mutta, oli niinäkin vanhoina isonvihan aikoina ollut pitäjissä lukutaitoisia miehiä. He lukivat Raamattua, postillaa sekä muuta uskonnollista kirjallisuutta seuroissa eli konventikkeleissä tai piilosaarnatuvissa, -kirkoissa. Esimerkiksi metsäsaunoissaan, piilopirteissään asuneet Tyrnävän uskovaiset olivat toimittaneet kristillisiä ja seurakunnallisia toimituksia pappien ollessa pakosalla Ruotsissa. Nämä syvien kansan rivien piilopirttien uskovaiset pitivät Kristuksen kirkon yllä Suomessa!


Konventikkeliplakaatti


Venäläismiehittäjät lähtivät raunioituneesta, hävitetystä Suomesta. Ihmiset alkoivat palailla metsien piilopirteistään. Uudenkaupungin rauhan jälkeen (v.1721) myös pappeja alkoi palailla Ruotsista.


Maallikkojen hoidettua seurakunnallisia tehtäviä, seurakunnallisiin toimintoihin oli tullut mukaan konventikkeleitä. Ne olivat olleet kodeissa tai kansalaisten kyhäämissä pienissä saarnatuvissa, rukoushuoneissa, kirkoissa pidettyjä seuroja.


Sellainen seurakunnallinen toiminta oli Ruotsista piileksimästä tulleiden pappien mielestä väärää toimintaa. He hankkivat ns. konventteliplakaatin. Se kielsi kodeissa pidettävät seurat. Konventikkeliplakaatin hyväksyi Ruotsin kuningas vuonna 1726.


Ehkä sekin oli ollut Ruotsista paosta tulleille papeille huono, paha asia, kun herätysliikkeet kannattivat hyvänä asiana henkilökohtaista uskokokemusta - sydämen uskoa. Sydämen usko nousi tärkeäksi koettavaksi.


Kansan syvien rivien uskonnollisen herätyksen kokeneilla miehillä oli mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, ettei kirkoissa opetettu, opittu usko ei ehkä oikeinta, parasta ollut. Se oli vain ulkokullattua hurskautta, ei se ollut sydämen uskoa.


Ruotsista paosta tulleet papit hankkivat konventikkeliplakaatin. Sillä iskettiin julmasti luu puhdasta sydämen uskoa halajavien kurkkuun!


Leipäpappeja olivat ennenkin. Tavanomaisesti papin vuoden kohokohta oli se, kun hän lähti keräämään kyliltä papinsaatavia suurten vankkureiden, vihaisten koirain ja häijynnäköisten renkiensä kanssa. Toisssijaisia asioita olivat papeille seurakunnan uskonelämään liittyvät kysymykset verrattuna mammonan hankintaan.


Häikäilemättömiä olivat papit ahneudessaan. Tuostakin talosta oli maksettu papin kymmenykset vuosittain. Emäntä kuoli. Jouduttiin taluttamaan runsasmaitoisin lehmä pappilan navettaan emännän hautaansaattamismaksuna.


Lähteitä:


http://yle.fi/uutiset/isonvihan_perinto_ulottui_sukupolvien_paahan/7089180

https://www.muhos.fi/kunta-tietoa/muhoksen-historia/asutus.html

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2012/07/25/ajoist-ankarin-pohjanmaan-historiassa/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://maailmanhistoria.net/artikkelit/miehittaja-kohteli-suomea-kaltoin/

http://yle.fi/uutiset/isovihan_vaino_vei_lapsetkin_sylista/7110889

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.tyrnavanseurakunta.fi/katsaus_tyrnavan_seurakunnan_historiaan/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kirkko

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5053

http://fi.sciencegraph.net/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudenkaupungin_rauha

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansanopetus

http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c9dbc24e-f1f5-4d6f-9d69-670fc65a73ff

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

http://www.laitasaari.fi/isoviha-laitasaaressa/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/9A26B7C583A7E8A9C22573360040588A/$file/Kirkollisveron%20historiaa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

http://www.kirjastovirma.net/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

http://books.google.fi/books?id=U9jZiW3x-PoC&pg=PA220&lpg=PA220&dq=papin+palkka+hautaamisesta&source=bl&ots=oPOrrprOnz&sig=vngcLwSAcgZHqwwUmDNVeQAFI18&hl=fi&sa=X&ei=Kn86VIb6KYOBywOI-oGABw&ved=0CB4Q6AEwAA#v=onepage&q=papin%20palkka%20hautaamisesta&f=false sivu 220)

http://www.loppi.fi/Loppi/Palvelut/Kuntapalvelut/Vapaa-aikapalvelut/Kulttuuri/Opaskurssi/6088/

http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/hautaustoimi__kirkon_vai_yhteiskunnan_tehtava/#.VDqBzMk0_Ts

http://www.elore.fi/arkisto/1_11/ajank_koski.pdf

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24291/5.pdf


13.4.15 09:39

Werbung


bisher 0 Kommentar(e)     TrackBack-URL

Name:
Email:
Website:
E-Mail bei weiteren Kommentaren
Informationen speichern (Cookie)


 Smileys einfügen